Monday, May 30, 2011

Toinen talvi

H. S. Tuominen
Talvi
Ikuisuus
2011
CD

Suomessa toimi 1980-luvulla pieni, mutta aktiivinen kasettimusaskene, jonka sisällä tehtiin aikansa ulkomaisista virtauksista vaikutteita imenyttä, mutta omaleimaista musiikkia. Juuso Paaso on kartoittanut tätä skeneä ansiokkaasti artikkeleissaan Kulttuurivihkoissa (3-4/2010) ja Outazinessä (#3). Itse musiikki on kuitenkin jäänyt harvojen herkuksi. Tilannetta ovat jossain määrin paikkailleet Anton Nikkilän N & B Research Digestin julkaisemat Pilottilasit -kokoelma ja Swissair-uudelleenjulkaisut, Jukka Lindforsin kokoama More Arctic Hysteria -kokoelma sekä Ektro Recordsin Musiikkivyöry-uudelleenjulkaisut. Ja nyt viimeisimpänä tämä Ikuisuuden julkaisema, vuonna 1982 äänitetty H. S. Tuomisen Talvi.

Vessel Umpio -duossa ja Veneitä -yhtyeessä musisoineen Tuomisen urasta voi lukea enemmän yllä mainitusta Outazinen numerosta kolme, josta löytyy laaja Tuomis-haastattelu. Talven julkaisua voi kehua todelliseksi kulttuuriteoksi, sen verta mainiota musiikkia levy nimittäin sisältää.

Talven kappaleet ovat pääosin lyhyitä, impressionistisia luonnoksia. Kauniita kuulokuvia, joissa soivat kitara, syntetisaattori, haparoivat vokaalit ja romukopan sisältö. Tuomisen musiikissa kuuluu kaikuja 1980-luvun (ja 1970-luvun lopun) uuden musiikin suunnista, popistakin vaikka kyse toki kokeellisesta musiikista onkin. Karumpia noise-sävyjä ei tältä levyltä löydy, ennemminkin vertauskuvia saattaisi löytyä Brian Enon tuotannoista tai ehkä jopa The Art of Noisen kollaaseista. Abstraktimpien äänihahmotelmien joukossa on myös rytmimusiikillista avant poppia, joiden sanoitukset toimivat cut up -logiikalla.

Talvi ei koskaan ylitä lähtökohtiaan, se kuulostaa juuri siltä mitä se on (makuuhuoneavantgardea), mutta tämähän ei toki ole mikään paha asia. Talvi kuulostaa hyvältä; yllättävältä ja aikaa kestäneeltä. Tuomisen musiikillisten luonnosten lyhyys toimii joskus itseään vastaan, monasti olisi tiettyyn tilaan jäänyt pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan ja levyä rytmittääkin eräänlainen pettymysten sarja: "joko se nyt taas loppui?"

Olisi enemmän kuin suotavaa, että tämänkaltaisia löydöksiä julkaistaisiin lisääkin.