Huutava vieras

Ester Poland
Vehnäsammio
Wooden Sherpa
2009
CDR

Ester Poland ja sisarprojektinsa Kospel Zeithorn ovat tehneet liudan levyjä, joista on vaikeahkoa pitää kauhean paljon. Vallan huonoa levyä en näiltä miehiltä vielä ole kuullut, mutta tapansa ahtaa yhdelle levylle aivan liikaa kaikkea tahtoo peittää ne parhaimmat ideat ja makeimmat jujut pienoisen informaatioähkyn alle. Wooden Sherpan kaverit tahtovat unohtua muiden jalkoihin, kun ei ole onnistunut heidän tekemisistään muodostaa mitään yhtenäistä mielikuvaa, tai sanotaanko jopa imagoa.

Vehnäsammio onkin tähänastisista Wooden Sherpa -tuotoksista miellyttänyt kaikkein eniten, koska se vallan voimakastahtoisesti (vai jääräpäisesti?) pitäytyy yhdessä ideassa eikä hellitä, ennen kuin siitä ideasta on imetty kaikki irti.

Tyylillisesti saattaisin arvottaa Vehnäsammion jonkin sortin avant-metalliksi, siis siinä mielessä kuin joku Circle on avant-metallia.

Pitkähkön, kuplivan intron jälkeen Ester Poland esittelee kuulijoilleen särökitarariffin. Riffiä toistetaan reilut puoli tuntia. Tämän jälkeen levy päättyy. Kieltentakominen ei kuitenkaan käy puuduttavaksi, koska riffin ympärille on ripoteltu tarpeeksi mausteita. Ajoittain on jotain maustetta ropsahtanut joukkoon niinkin paljon, että se erottuu selkeästi sopan joukosta, mutta se riffi on kuitenkin aina pääosassa.

Vehnäsammion yhdistelmä regressiivistä jumitusta ja hevimusiikin hajottamista alkutekijöihinsä on onnistunut ja mielenkiintoinen. Miksikään uudeksi suunnannäyttäjäksi en sitä kutsuisi, mutta ajatusta tältä levyltä löytyy ihan kotitarpeiksi. Jonkinlainen suoritus on sekin, että näinkin yksioikoinen materiaali kestää väsymättä toistuvaa kuuntelua.

Tätä kirjoitettaessa lienee Ester Poland jo taas äänittämässä jotain ihan uutta juttua.