Lyhyesti pitkällä #11

Gestalt (Luovaja, 2010, CD-R) on jo seitsemäs albumillinen Bearly Queenin sampladeelistä ambienthuurua. Jos pari viimeisintä levyään ovatkin tuntuneet turhan staattisilta ja ehkä jopa suorastaan apaattisilta, on Gestalt piristävän monimuotoinen ja -puolinen 38-minuuttinen. Bearly Queen siirtyy sulavasti musiikillisesta aihiosta toiseen ja matkan varrella kuullaan niin kosmista syntetismiä kuin laiskoja biittejäkin. Ajankuva hämärtyy kun on hauskaa.

Lisää huuruista bluusia Keijo Virtasen alitajunnasta löytyy Keijo & Jukka -duon nimettömältä esikoisäänitteeltä (ROH Tapes, 2010, KAS). Itsepintaisen hakkaavasta kompista ja kireistä riffeistä huolimatta, ei tätä bluesaihiota kuitenkaan minimaaliseksi voi väittää, ennemminkin lähennellään maksimalististisia sfäärejä. Keijolle harvinaisen tiukka soitto sisältää kuitenkin rutkasti sitä tuttua vapaakätistä ja -mielistä otetta, joka ajoittain yltää suorastaan psykedeeliseksi huminaksi, vaikka välillä poiketaan myös leppoisan country bluesin parissa. Taitaa olla vähintäänkin vuoden paras bluesäänite nyt käsillä.

Helsinkiläisen kakaokamkamin musiikki vaikuttaa siirtyneen uudella Snowballs-levyllä (Jozik records, 2010, CD) entistä enemmän sellaisen ilmaisun suuntaan, jota paremman nimityksen puutteessa voinee kutsua "free rockiksi". Yhtyeen soundissa kuuluu edelleen vahvasti post rock, mutta tällä uusimmallaan triolla tuntuu olevan entistä enemmän rohkeutta kokeilla ja tutkiskella. Ajoittain Snowballs kuulostaa varsin paljon Larks' Tongues in Aspic -aikaiselta King Crimsonilta, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Miellyttävää musaa, mutta mieleen tulee, että kakaokamkami saattaisi olla sellainen yhtye, joka hyötyisi ulkopuolisen tuottajan läsnäolosta. Pienellä piiskaamisella saisi löysät pois ja lopputuloksena voisi syntyä Todella Hienoa Jälkeä.