Huuhkaja päivänvalossa: 01/2012

Saturday, January 14, 2012

Lyhyesti pitkällä #19

Paanpan ja Bearly Queenin yhteisalbumi H.O.E.M. (267 lattajjaa, 2011, CD-R) toimii jokseenkin unelman lailla. Bearly Queen on ottanut läjän Paanpan ufo & scifi -aiheisia biisejä ja veistänyt niistä monoliittisen, lähes tunnin mittaisen ääniteoksen. Bearly Queenin kosminen humina ja rajatilaiset biitit sopivat yhteen Paanpan naivistisen pop-ilmaisun paremmin, kuin olisi osannut odottaa vaikka osasikin odottaa. Pitkästä kestostaan huolimatta H.O.E.M. ei ehdi missään vaiheessa kyllästyttää, jatkuvan plastis-orgaanisen muutosprosessinsa ja lukuisten maagisten hetkiensä ansiosta. Täydellistä kuunneltavaa pimeään tilaan, kuulokkeilla, unen ja valveen rajamaille.

Lauri Väinölä on noin puolen vuosikymmenen ajan ehtinyt julkaista vinon pinollisen verran musiikkia Kospel Zeithorn -nimikkeen alla. Tyylillisesti levyt ajelehtivat melko vapaamuotoisesti eri genrejen välimaastoissa. Luikertelija (Wooden Sherpa Records, 2011, CD) sisältää Kospel Zeithornia kenties tiivistetyimmässä muodossaan, perinteisessä muutaman minuutin pop-biisien muodossa. Popista sinänsä ei toki ole kyse, joskin nämä kappaleet kuitenkin ovat melko helposti sisäistettäviä muodoltaan. Luikertelijalla Kospel Zeithorn yhdistelee eri moodeja ja tyylejä miellyttävän omapäisesti, lopputuloksen olematta pelkkää sekamelskaa. Luikertelijan yllättävyys ja omanlaisensa huumori on sen vahvimpia puolia, mutta heikoin puolensa on sen massiivisuus: 18 kappaletta, yli tunti musiikkia. Aivan liikaa kuunneltavaksi yhdeltä istumalta, varsinkin kun kaikki albumin kappaleet eivät varsinaisesti oikeuta olemassaoloaan. Yhteen pötköön kuunneltuna Luikertelijasta jää samea, turtunut vaikutelma, mikä on sääli, kun yksittäiset kappaleet ovat niin vahvaa tasoa.

Zeithornin Tunneli (Luovaja, 2011, CD-R) on albumikokonaisuuden kannalta huomattavasti onnistuneempi teos. Levy lipuu hitaasti eteenpäin tummasävyisen ambienssin merkeissä, olematta kuitenkaan liian raskasta tai puuduttavaa kuunneltavaa, yli tunnin mittaisesta kestostaan huolimatta. Tunnelin keskivaiheilla huminoiva ambient muuttuu kuin huomaamatta kevyesti groovaavaksi sähköpianojazziksi ja vaikutelma on melko lumoava. Tätä kehtaa suositella tutustumiskohteeksi niille, joille Kospel Zeithorn ei vielä ole tuttu.