Shogun Kunitoki - "Riddarholmen"

Video: Sami Sänpäkkilä

Kukka - "Hot Light"

Video: Jukka Kärkkäinen

Joose Keskitalo - "Me palvelemme kuolemaa"

Video: Lauri Ainala

Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo - "Hiekkarantaa"

Video: Turo Sinkkonen

Jolly Jumpers - "I Feel Power"

Video: Antti Takkunen

Joulukuu Top-10

• Steel Mammoth: The Kingdom of the Golden Hammer (*)
• Chris Ware: Acme Novelty Library #19 (*)
• David Lynch: Blue Velvet (*)
• Veikko Ennala: Elämään tuomittu (*)
• Masaki Kobayashi: Laskeva aurinko (*)
• Grey Park: A Final Exam for a Agent (*)
• Edward Abbey: The Monkey Wrench Gang (*)
• John Henderson & Simon Nye: How Do You Want Me? (*)
• Black Motor: Vaarat vastukset (*)
• Mohel: Babylon Bypass (*)
  

Levyvuosi 2008

SATUNNAINEN TOP-15

Joose Keskitalo ja Kolmas maailmanpalo
Joose Keskitalo ja Kolmas maailmanpalo
(Helmi levyt)

Circle
Hollywood
(Ektro Records)

Bonnie "Prince" Billy
Lie Down in the Light
(Drag City)

Kuusumun profeetta
Lyhtykuja
(Ektro Records)

Lau Nau
Nukkuu
(Locust Music/Fonal Records)

Keijo
Neverending Blues
(Ikuisuus)

Black Motor
Vaarat vastukset
(Dreamsheep Records)

Hetero Skeleton
Hasardi
(Ikuisuus)

Mohel
Babylon Bypass
(Tyyfus)

Ele Loe
Sulas mino
(Peippo)

Susanna
Flower of Evil
(Rune Grammofon)

Jouhiorkesteri
Nikodemus
(Kanteleen ääniä)

Orkestar Business Class
Orkestar Business Class
(Helmi levyt)

Teemu Elon Puhuvat eläimet
Hämmästyttävät puhuvat eläimet
(Helmi levyt)

Lead Sister II
Interplanetary Craft
(Ikuisuus)

KAIKKI MUUT HYVÄT

Tindersticks - Hungry Saw
The Goner - Haven
Islaja - Blaze Mountain Recordings
Aalto - Aalto
Ville Leinosen Unilehto - Ville Leinosen Unilehto
Steel Mammoth - The Kingdom of the Golden Hammer
Grey Park - Grey Park
Grey Park - A Final Exam for a Agent
Motorspandex - Torment Star
Paavoharju - Laulu laakson kukista
Jolly Jumpers - Fantom Zone
Judge Bone & Doc Hill - Big Bear's Gate
J. Karjalainen ja Veli-Matti Järvenpää - Paratiisin pojat
Eleanoora Rosenholm - Älä kysy kuolleilta, he sanoivat
Om - Live at Jerusalem
Baby Dee - Safe Inside the Day
Bearly Queen - The Infamous Commercial Suicide Album
Bearly Queen - Hairy Palm Adventures
Pleasures and Days - Live
Re-clip - Uptown Loops
Amigo Result - Vid baljan
Keijo - What all whom slowly where saying simply why still bright?
Kheta Hotem - Bowl Ceremony
Mahinra & Mahindra - Mahindra & Mahinra
Lörsson - Lörioppia
TBX - Collider
Raamatulliset miehet - Paavalin kirjeitä Tiitukselle
1234567890 - Elvis
Boom Edan - All Suffering Soon To End
Antero Toiviainen - Liljanto
Jaakko Eino Kalevi - Syntymäpäivälaulajana
Ester Poland - Sateenvarjo
Hassu Pelle - Hassu Pelle
Lryeas - Lryeas
Luminous - Whatever the Truth Is
Moppi ja Aivokurkiaiset - Moppi ja Aivokurkiaiset
Profeetta ja Uusi maailmanuskonto - Ordo UMU Okkultis
Solitaire - Predatress
Omfalos Renaissance - Miekka ja kirsikankukka
Bonnie 'Prince' Billy with Harem Scarem and Alex Neilson - Is It The Sea?
Nalle - The Siren's Wave
Quest for Blood - Quest for Blood with Yukihiro Isso

ARKISTOJEN AARTEET

Robert Wyatt - Shleep
Robert Wyatt - Dondestan (Revisited)
Robert Wyatt - Old Rottenhat
Robert Wyatt - Ruth is Stranger than Richard
Robert Wyatt - EPs
Sami Kukka - Sami Kukka
Charles Ives - A Radical in a Suit and Tie
Dennis Wilson - Pacific Ocean Blue

Huuhkaja Mixtape #4 - 2008 MEGAMIX

A / B

Lattalalattajjaaja

Niinpä niin, eli kylmää lunastusta beibi. Aiemmissa arvioinneissani olen vaatinut TBX:ltä aina vain parempaa, joten lienee oikeudenmukaista, että kolmannella levyllään Collider (267 lattajjaa, 2008, CD-R) tämä avaruusrock-kummajainen tuntuu tekevän just sitä mitä olen halunnutkin, eli toimivan, vahvan albumikokonaisuuden. Olkoonkin, että levyn soundi on aiempaa elektronisempi ja ehkä hitusen vähemmän kiinnostava, niin kiitosta suitsutan juurikin siitä syystä, että tämä tuntuu nimenomaan Levyltä, eikä satunnaisten biisi-ideoiden täyttämältä demolta. Mutta koska tunnetusti säästän ylenpalttiset kehut ja varauksettoman ylistyksen vain ja ainoastaan Circlelle, niin todettakoon, että toivoisin TBX:n tulevaisuudessa karttavan digitaalista virtuaalistudiosoundia ja hakevan enempi livefiilistä musaansa. Mutta kuulkaapa, se on aina positiivista kun huomaa odottavansa kiinnostuneena, että mitä joku rokkipumppu seuraavaksi saakaan aikaan.

Amigo Resultin äänirakennelma Vid Baljan (267 lattajjaa, 2008, CD-R) on sellainen teos, joka putoaa tehokkaasti kaikenlaisten genremäärittelyjen välitilaan. Onko se äänimaisemaa, musique concrétea, kokeellista pop-musiikkia, jotain muuta? Ihan sama, sillä minä tykkään, suosittelen vapautuneen musiikin ystäville ja toivon, että saan kuulla samaa sorttia vielä paljon lisääkin.

Grey Parkin "agenttisarjan" ensimmäinen osa ilmestyi jo viisi vuotta sitten, hämmentävää, ja on siitä asti tarjonnut moniaita ilahduttavia sekä tyydyttäviä nautintohetkiä. En tiedä, onko A Final Exam for a Agent (267 lattajjaa, 2008, CD-R) kumminkaan sitten sarjan viimeinen osa, mutta jos onkin niin komia päätös kyllä. Kepeän miellyttävää ambientia, kevyttä noise-surinaa; tuttuja elementtejä ja sitten vielä "Niin yksin mä oon". Elektropostpunkpoppia? Siinähän lauletaan!Huonommin kuin Nykäsen Matti! Mahtavaa!

Eleanoora Rosenholm - "Ambulanssikuskitar"

Video: Pete Veijalainen

Lyhyesti pitkällä #9

Steel Mammoth osoittaa toisella pitkäsoitollaan The Kingdom of the Golden Hammer (Super Metsä, 2008, CD) olevansa ihan muuta kuin kertakäyttöinen neronleimaus. Sanoitukset ovat edelleen pöhköä metal-nonsenseä, mutta bändin kokoonpano on muuttunut (Heavy Salminen on tullut epäilemättä kiireisen Juicyiferin tilalle) ja musiikkinsa soundi karannut yhä kauemmas hevin puitteista. Jotain rokkia ne ny kumminkin iloluontoisesti soittaa ja mahdottoman hyviä biisejä ovat tehneet ("Steel Factor" on JÄRISYTTÄVÄ). Väittäisin, että tällä levyllä on jopa paljon kaupallista potentiaalia: en näe mitään syytä sille, miksei tämä tämmönen miellyttäisi vaikkapa jotain YleX:n kuuntelijaa tahi Rumban lukijaa. Toisaalta, hittoako minä ymmärrän kaupallisesta potentiaalisesta? All hail rock'n'roll!

Aiemmin useitakin äänitteitä julkaisseen Ester Polandin Sateenvarjo (Luovaja, 2008, CD-R) oli oma ensitapaamiseni tämän duon kanssa. Ns. positiiviset vibat sai aikaan tämä. 40-minuuttinen psykehoure kärsii kapeahkosta soundista (tarttis kosmisemmat mittasuhteet), mutta itse musa on kyllä kivaa. Kuulokemusaa, ehdottomasti (semmonen sekametelisoppa, voipi tarttua kaikenlaisiin pikku yksityiskohtiin) ja vaikkei tämä toistuvaa kuuntelua taida oikein kestääkään niin pariksi illaksi kyllä riittää kiintoisaa nojatuolimatkailua.

Mopin ja Aivokurkiaisten toinen, eponyymi albumi (Lipposen levy ja kasetti, 2008, CD) vaikuttaa ei niin kovin inspiroituneelta välityöltä. Ei se huono ole, sikäli että sitä kuuntelee kovasti mielikseen ja se on sen verran tiivis paketti (piirun vajaa puoli tuntia) ettei ehdi kyllästymään, mutta hitto soikoon, kun ei sillä ole ollenkaan niin tarttuvia biisejä kuin bändin debyytillä. Irstas homostelu vaikuttaa ajoittain jo vähän väsyneeltä idealta, mutta toisaalta toivoisin, että Moppi jatkaa valitsemallaan tiellä; kyllä homoseksikin ansaitsee olla hyvän pop-musiikin aihealueena.

Marraskuu Top-10

• Bonnie 'Prince' Billy with Harem Scarem and Alex Neilson: Is It The Sea? (*)
• Aalto: Aalto (*)
• John Crowley: Little, Big (*)
• Humppalähetys 1982-1992 (*)
• Susanna: Flower of Evil (*)
• Cormac McCarthy: The Border Trilogy (*)
• Robert Wyatt & Bertrand Burgalat: "This Summer Night" (*)
• Ethan & Joel Coen: Burn After Reading (*)
• Emir Kusturica: Maradona (*)
• Daniil Harms: Perinpohjainen tutkimus (*)
  

Grey Park - "Forssa"

Video: Pilvari Pirtola

Rabbit Ilsn x 3

Re-clip
Uptown Loops

Antero Toiviainen
Liljanto

1234567890
Elvis

Rabbit Ilsn Records
2008
CD-R

Luupeista rakennettuja glitchrytmejä tarjoaa Re-clipin minicd Uptown Loops. Avant-teknoa tämä, kenties eikä nyt kaikkein omaperäisintä tahi kekseliäintä sellaista, mutta lähdeäänien hatara ja virheellinen olemus saa levyn kuulostamaan viehättävän abstraktilta. Kappaleiden määrätietoinen yksioikoisuus ja variaation vähäisyys tiivistyy levyn lyhyessä mitassa erinomaisen kuunneltavaksi kokonaisuudeksi, johon ei ehdi kyllästyä.

Hra Antero Toiviaisen aiemmin kasettina ilmestynyt sooloalbumi Liljanto sisältää lo-fi makuuhuoneäänitehenkisiä akustisella kitaralla säestettyjä lauluja ja on varsin sympatiseerattava tuotos. 90-lukulaista fiilistä on isosti. Biisien taso on asiaankuuluvasti vaihtelevaa; ajoittain kaipaisi ideoiden terävöitystä ja turhuuksien karsimista, mutta semmoinen touhu toisaalta vähentäisi tällaisen materiaalin välittömyyteen perustuvaa charmia. Soundit on mukavan rämisevät (puuta ja muovia) ja olisikin oikeastaan sopivinta kuunnella Liljantoa nimenomaisesti c-kasetilta. Tämäntyyppinen juttu vaatii magneettinauhaa.

Tekisipä mieleni haukkua 1234567890 hiton typerän nimensä takia ja sen jälkeen Elvis-albuminsa samasta syystä, mutta eipä nyt olla ilkeitä. Musiikkinsa on kuitenkin aika kelpoa. Erilaisia kokeellisen rockin (ymmärretään tuo "rock" hyvin laajasti, jookos) elkeitä löytyy tältä levyltä paljon ja kokeilunhalu sekä -ilo kuuluu kaikessa vahvana. Liikaakin tässä nyt kurkotellaan moniaisiin suuntiin, sillä bändi jää nyt kovin anonyymiksi, vaille sitä ominta tunnistettavaa olemusta. Tästä bändistä voisi hyvinkin tulla Jotain, kunhan jaksavat tehdä työtä sen eteen. Ja jos vielä vaihtaisivat nimensä, hemmetti.

Rajastan Pimp

Aalto
Aalto
Centre of Wood
2008
CD-R

Sampo Salosen Aalto-yhtye muistuttaa, jos ei muuten niin ainakin pintapuolisesti, turkulaista Transkaakkoa. Sikäli, että molempien musiikki on tavalla tahi toisella luokiteltavissa kansanmusiikiksi, folkiksi, maailmanmusiikiksi (mitä nimitystä nyt sitten tohtiikaan käyttää), mutta kummallakaan orkesterilla ei ole halua taikka pyrkimystä sellaiseen "aitouteen", jota traditionaalisemmissa folk-piireissä kenties arvostetaan.

Aalto poimii sävyjä ja vaikutteita sieltä sun täältä, yhtä lailla Intiasta kuin Itä-Euroopasta. Korva tunnistaa sen jonkinlaiseksi kansanmusiikiksi, mutta sellaisen kansan, jota ei ole olemassakaan, paitsi ehkä nykyisessä globalisoituneessa ja kutistuneessa maailmassamme, jossa ei ole kaiketikaan enää juuri väliä sillä, mihin maantieteelliseen kolkkaan on sattunut syntymään. Päällimmäisenä Aalto toki kuulostaa suomalaiselta, siitä huolimatta, että yhtyeen instrumentaatio koostuu muiden muassa sitarista, klarinetista ja Salosen tuvalaisesta doshpuluur-luutusta ja samoin tuvalaisesta kurkkulaulusta.

Viisiminuuttinen "Intro" on oiva esittely yhtyeen äänikuvaan, jossa perkussiot, sitar, doshpuluur ja klarinetti kutovat tiheän verkon, jonka päällä vokalistit Salonen ja Johanna Rossi duetoivat. Salosen kurkkulaulu ja Rossin puhtaan voimakas ääni sointuvat hienosti yhteen ja niiden kontrasti on kovastikin miellyttävää kuultavaa. Kuten asiaan kuuluu (kaiketi), luonto on vahvasti läsnä musiikissa, sanoituksissa ja kuvastossa, mutta tavanomaisen ympäripyöreää hippeilyä vältetään ansiokkaasti, parhaiten viehättävän ilkeässä "Metsätaloushöömeissä" (tuvalainen trad. suomalaisin sanoin), jossa suomalaisen luonnon todellisuuspakoisille ihannoijille näytetään napakasti kaapin paikka.

Tämä esikoisalbumi koostuu kahdesta eri osiosta. Puolet kappaleista on Aallon nykyisen kokoonpanon tuotoksia, puolet Sampo Salosen vanhempaa soolotuotantoa. Mitään järin radikaalia erkanemispistettä ei levyn puolivälistä löydy, uudet ja vanhat kappaleet kuulostavat yhtenäiseltä kokonaisuudelta.