Mulkunlutkuttajat

Kari Peitsamon ja Riston yhteennaittaminen on idea, joka kuulostaa ensi alkuun hämmästyttävän loistavalta ja pienen pohdinnan jälkeen vähän vähemmän häkellyttävältä. Peitsamon & Riston ensimmäinen julkaisu, single Gotta Build A Railroad, Gotta Build a Train (Rocket Records, 2007, CD) tuntuu vahvistavan jälkimmäistä vaikutelmaa. Ei tässä musiikissa kyllä mitään vialla ole: biisit ovat mainioita country/blues/rock'n'roll/boogie -hahmotelmia, Peitsamo on terävässä terässä ja Risto soittaa hyvin. Mut mut, kun ei tältä levyltä löydy mitään kovin ihmeellistä. Risto on hyvä taustabändi Peitsamolle, mutta eipä tämä nyt ole ensimmäinen kerta kun Karilla hyvä taustabändi on. Snaijaatsä? Toivoa sopii, että tulevalla albumilla kuuluisi enempi myös Riston kädenjälki.

Joose Keskitalon uusi ep Otus (Helmi levyt, 2007, 7") ei sekään mitään kovin mainittavia säväreitä tuota. Tuommonen makupala uutta albumia odotellessa. Levyn uudet kappaleet, "Mäkivanhus" ja "Otus" ovat takuuvarmoja, mutta tuttuja latuja tallovia. "Onni" ja "Kuljin minä maantietä" ovat uusia versioita jo aiemminkin julkaisuista ralleista. Ei siinä mitään, "Kuljin minä maantietä" on niin hyvä, että kyllä siitä sopii sovituksia vääntää montakin.

Odotin Mopin ja Aivokurkiaisten täyspitkää albumia Homorakkautta (Lipposen levy ja kasetti, 2007, CD) varsin hartaasti, mutta viivyttelin ostamisen kanssa ihmeen pitkään (lähinnä rahanpuutteesta johtuen, eikä niinkään siitä pelosta että levy olisi huono). Huippubiisejähän nämä, mikä on sinkuilta ja keikalla jo todettu ja levykin on sopivan lyhyt ja tiivis, ettei ehdi ollenkaan kyllästyä. Ainoa seikka, mikä Mopin ja Aivokurkiaisten suhteen epäilyttää on se, että homorietastelu saattaa pitemmän päälle käydä väsyttäväksi, mutta uskon, että Mopilla on jo uudet ässät (ja aiheet) hihassa. Värikynä on keltainen.