2007 in memoriam

Vuosi 2007 oli allekirjoittaneelle musiikin suhteen elävän musiikin vuosi. Vaisulta tuntunut levyvuosi korosti lukuisten fantastisten keikkojen ja konserttien merkitystä. Sekä koti- että ulkomaisten artistien keikkoja on riittänyt jopa tänne Turkuun asti niin runsaasti, että huomattavasta aktiivisuudesta huolimatta on tuskastuttavan monia mielenkiintoisia tapahtumia pitänyt jättää kokonaan väliin, rahan/ajan/energian puutteesta.

Tämän keikkavuoden itseoikeutettu kohokohta oli tietystikin Joanna Newsom Tavastialla, mutta eipä kauaksi jäänyt eilinen Roky Erickson & The Explosives -keikka samassa paikassa. Joanna on ehkäpä nätimpi kuin Roky, mutta oli vallan hienoa todistaa uudestisyntynyttä Ericksonia omin silmin ja korvin. Ikämiehet paiskoivat rokkia kovaa ja nopeesti. Muista ulkomaanvieraista pitää erityisesti mainita Six Organs of Admittance ja Jackie-O-Motherfucker (molemmat Dynamossa), sekä Last Refuge for the Senses -iltaman päättänyt Joseph Grimmin ja Ben Russellin epilepsianoiseräjähdys. Kotimaisista poppareista suurta nautintoa tuottivat ainakin Lännen-Jukka String Band (Domino), Kemiallisten ystävien UMF-keikka (Klubi), Eleanoora Rosenholm (joidenka Dynamo-keikka oli huomattavasti räväkämpää tanssipop/psykerock-hehkua kuin levynsä) sekä Mikko Torvisen ja Mopin & Aivokurkiaisten tolkuttoman mukava poppi-ilta (sekin Dynamossa). Monkin jatsikeikoista jalkaa vispauttivat eniten Black Motorin rietas free-bebop sekä Trio Creepyn miehekäs junttaus.

Kuten sanottua, levyjen suhteen vuosi on tuntunut jokseenkin vaisulta. Hyviä levyjä on toki tullut paljon, mutta kovin vähänoloisesti niitä sellaisia, jotka todella saavat sydämen sykkimään nopeammin ja korvat kuumottamaan. Top-listan laatiminen tuntui vaikealta, mutta lopulta sille päätyivät monien ehdokkaiden joukosta ne, jotka näin jälkikäteen ajatellen ovat tuntuneet eniten antaneen. (Ja kuten aina, moni potentiaalinen suosikki on jäänyt kuulematta, tai vasta odottaa syvempää tarkastelua.) Siis...

TÄYSIN ARBITRÄÄRINEN TOP-10 SATUNNAISJÄRJESTYKSESSÄ

Pekko Käppi - Jos ken pahoin uneksii
Robert Wyatt - Comicopera
Circle - Katapult
Circle - Panic
Black Motor - On Duty
Boris Morgana - Rotti Frutti
Ville Leinonen - Hei!
Sami Kukka - Kuolema tekee tuloaan
Islaja - Ulual yyy
Muuan mies - Aurinkoinen anjovisleipä

Ja koska vain kymmenen levyä käsittävältä listalta jää aivan liikaa mainitsemisen arvoista pois, mainitaan ne nyt kumminkin tässä (ainakin osa, olen toki voinut unohtaa kaikenlaista). Jussi Lehtisalon tallista mainittakoon Krypt Axeripperin Mechanical Witch, Pharaoh Overlordin Live in Suomi Finland, Steel Mammothin Nuclear Barbarians ja jokseenkin kaikki Circle-levyt, jotka eivät top-kymppiin asti yltäneet. Plain Riden Strange Trial oli sekin todella hieno levy. Pymathonin puolisko Pymathon/Gentle Evil -älppärillä oli odotusten mukainen voittaja. Absoluuttinen nollapiste teki peräti kaksi (Lihassa ja taivaassa, Iiris) mainiota pop-levyä, jotka tuntuivat tavattoman raikkailta umpimielisen Mahlanjuoksuttajan jälkeen. Hetero Skeletonin En la sombra del pájaro velludo oli ylläri, en olisi ikinä uskonut pitäväni siitä niin paljon. Kemiallisten ystävien "himmelilevy" olisi saattanut päästä top-kymppiin, mutta on jäänyt liian vähälle kuuntelulle, jotta olisin sen kehdannut sinne pistää. Muista Fonaleista yllämainittujen lisäksi todettakoon että Eleanoora Rosenholmin Vainajan muotokuva ei tosiaankaan ole laisinkaan niin hyvä kuin mitä keikkansa oli, mutta sisältää kuitenkin jokusen hienon biisin. Helmi-levyiltä on ulostautunut monenmonta hyvää levyä yllämainittujen lisäksi: Jaakko Eino Kalevin Dragon Quest, Profeetan ja uuden maailmanuskonnon Hallusinogenesis sekä Joose Keskitalo -live Herra, opeta minua kuolemaan. Mopin ja Aivokurkiaisten Homorakkautta oli valitettavasti aavistuksen laiskahko albumi, eikä yltänyt viimevuotisen T. Toiviainen & Treble -levyn ylhäiselle tasolle, mutta sisältää joka tapauksessa monenmonta pop-helmeä. Kari Peitsamon & Riston The Second Coming of Mr. Jesus H. Christ ylitti singlen asettamat matalat odotukset komean kirkkaasti ja oli omalla tavallaan varsin piristävä irtiotto Peitsamolta. Rokkiryhmän Maailmanvoitto oli juuri niin hyvä kuin sopi odottaakin, Katsoin kauas ja sydämeni oli kaukana -kokoelma sisälsi mahdottoman hienoa musiikkia ja Palamaitoan Puuteriaika oli sekin yksi vuoden yllättäjiä. Grey Parkin Travel Agent Certification Training Program oli yksi vuoden hauskimpia levyjä. Ulkomaan ihmeistä Bonnie 'Prince' Billy teki aika hyvän coverlevyn (Ask Forgiveness), Joanna Newsomilta mukava EP (Joanna Newsom & The Ys Street Band), Omin kolmas (Pilgrimage) on tähän asti ollut kahtiajakoisesti sekä pettymys että kiehtovainen. Six Organs of Admittancen Shelter from the Ash olisi saattanut nousta helpostikin top-kymppiin, mutten ole vielä ehtinyt kuunnella tarpeeksi. Fovea Hexin kootut ep:t (Neither Speak Nor Remain Silent) olisi kannattanut julkaista albumina, nyt pätkii liikaa, ei ehdi syventyä, mutta siellä joukossa on upeaa musiikkia. Ja... no, riittäköön jo. Eiköhän noi piisaa. Uusi vuosi tulee jo!