Jolly Jumpers - "Herald"

Video: Jukka Takalo

Eleanoora Rosenholm - "Tammen varjossa"

Video: Sami Sänpäkkilä

Elokuu Top-10

• Dennis Wilson: Pacific Ocean Blue (*)
  
• Kris Kristofferson @ Finlandia-talo (*)
• Sun Ra & His Solar-Myth Arkestra: The Solar Myth Approach vol. 1 & 2 (*)
  
• Charles Ives: A Radical in a Suit and Tie (*)
• George Orwell: Burmese Days (*)
• Mutiny #12 (*)
• Ele Loe: Sulas mino (*)
• Marko Turunen et al: Ufoja Lahdessa 1/4 (*)
• Hetero Skeleton: Hasardi (*)
• The Prisoner (*)
  

Raivon ruhtinaat

Kuusumun profeetta
Lyhtykuja
Ektro Records
2008
CD

Parin vuoden takaisen, railakkaan ekspansiivisen Hymyilevien laivojen satama -levynsä jälkeen Kuusumun profeetta on uusimmallansa suorittanut melkoista karsinaa. Levyn äänimaailma on rajattu tiukasti bändin ydinryhmään Rättö/Elo/Majaluoma/Nuorsaari, jopa kaksihenkinen puhallinsektio on jätetty tien varrelle.

Lopputuloksena on kylmä, mutta vaikuttava albumi. Jonkinlaista teemalevyä tässä ollaan ilmeisesti rakennettu, mutta stoori jäi ainakin tältä kuulijalta tajuamatta. Ei hätää, Mika Rätön operaattiset vokaalisuoritukset ovat aina kuulemisen arvoisia jo sellaisenaan, ilman tekstuaalista rasitetta. Musiikillisesti Lyhtykuja kuulostaa ensi alkuun raskaalta, jopa ns. metallimaiselta, progepolveilua unohtamatta, mutta syvemmällä kuuntelulla päällimmäisenä mieleen jää syntetisaattorien vahva läsnäolo. 80-lukulaiset taidepopsuuntaukset (miten ois toi Japan?) pakottavat itseään aivokuorelle; jos ette usko, niin kuunnelkaapa vaikka "Täältä tullaan taivaan" intro.

Kuusumun profeetan ongelma on jo monen vuoden ajan ollut se, että penteleet julkaisivat varsin moukkamaisesti parhaan albuminsa (Kukin kaappiaan selässään kantaa) heti ensi alkuun. Jokainen sitä seurannut levy on joutunut kantamaan selässään tuota nimenomaista hyvin raskasta kaappia ja johan siinä taipuu vahvankin miehen selkä kulimaiseen nöyryyteen. Väkevää on tuotantonsa joka tapauksessa ollut vuosituhannen alusta lähtien eikä erityisiä väsymisen merkkejä ole havaittavissa. Lyhtykujan "Raivon ruhtinaat" on järkähtämättömän ylväs ja komea kappale, joka ei kalpene yhtään minkään musiikillisen ilmaisun rinnalla. Aika veijareita nuo porilaiset, vaan eihän sitä muuten Kodin kuvalehteen pääsisikään.

Suolakiven kanssa

Ele Loe
Sulas mino
Peippo
2008
CD-R

Jotkut teistä ehkä saattavat muistaa, kuinka joitakin vuosia sitten alettiin puhua sellaisesta musiikillisestä ilmiöstä kuin "folktronica". Itselleni ei koskaan oikein käynyt selväksi, että mitähän hittoa sillä oikein tarkoitettiin, mutta nyt taidan ymmärtää.

Jossain ulkosaariston syövereissä budjaavan Kaisa Niemisen eli Ele Loen esikoislevytys Sulas mino kuulostaa juuri siltä kuin voisi kuvitella folkin ja electronican yhteennaittamisen kuulostavan. Pienimuotoista ja pulputtavaa elektronista kosketinsoitinhimmeliä ja mumisevaa, hyräilevää laulua. Joillekin saattaa tulla allerginen ihottuma jo sanallisesta kuvailusta, mutta uskokaatten kun sanon, että Sulas minon musiikki on nätimpää kuin kaksi pyöreäksi hioutunutta kiveä aaltosten piiskaamalla kemiöläisen saaren rannalla.

Syksyisissä tunnelmissa äänitetty lyhykäinen levy sopii erinomaisesti myös kuunneltavaksi alkusyksyn romantiikan kaipuisiin tunnetiloihin. Kovin hiotulta ei levy kuulosta, pikemminkin epähuomiossa hutaistulta, mutta silti se tuntuu täysin valmiilta, kypsältä kuin talviomena mummon komerossa. Aika mainio löytö Peipolle.

Paavoharju - "Kirkonväki"

Video: Jarmo Loikkanen ja Lauri Ainala