Raivon ruhtinaat

Kuusumun profeetta
Lyhtykuja
Ektro Records
2008
CD

Parin vuoden takaisen, railakkaan ekspansiivisen Hymyilevien laivojen satama -levynsä jälkeen Kuusumun profeetta on uusimmallansa suorittanut melkoista karsinaa. Levyn äänimaailma on rajattu tiukasti bändin ydinryhmään Rättö/Elo/Majaluoma/Nuorsaari, jopa kaksihenkinen puhallinsektio on jätetty tien varrelle.

Lopputuloksena on kylmä, mutta vaikuttava albumi. Jonkinlaista teemalevyä tässä ollaan ilmeisesti rakennettu, mutta stoori jäi ainakin tältä kuulijalta tajuamatta. Ei hätää, Mika Rätön operaattiset vokaalisuoritukset ovat aina kuulemisen arvoisia jo sellaisenaan, ilman tekstuaalista rasitetta. Musiikillisesti Lyhtykuja kuulostaa ensi alkuun raskaalta, jopa ns. metallimaiselta, progepolveilua unohtamatta, mutta syvemmällä kuuntelulla päällimmäisenä mieleen jää syntetisaattorien vahva läsnäolo. 80-lukulaiset taidepopsuuntaukset (miten ois toi Japan?) pakottavat itseään aivokuorelle; jos ette usko, niin kuunnelkaapa vaikka "Täältä tullaan taivaan" intro.

Kuusumun profeetan ongelma on jo monen vuoden ajan ollut se, että penteleet julkaisivat varsin moukkamaisesti parhaan albuminsa (Kukin kaappiaan selässään kantaa) heti ensi alkuun. Jokainen sitä seurannut levy on joutunut kantamaan selässään tuota nimenomaista hyvin raskasta kaappia ja johan siinä taipuu vahvankin miehen selkä kulimaiseen nöyryyteen. Väkevää on tuotantonsa joka tapauksessa ollut vuosituhannen alusta lähtien eikä erityisiä väsymisen merkkejä ole havaittavissa. Lyhtykujan "Raivon ruhtinaat" on järkähtämättömän ylväs ja komea kappale, joka ei kalpene yhtään minkään musiikillisen ilmaisun rinnalla. Aika veijareita nuo porilaiset, vaan eihän sitä muuten Kodin kuvalehteen pääsisikään.