Ääni joka vaeltaa

Keijo & Uton
Alun ääniä
om ha sva ha ksha ma la va ra yam
2009
CD-R

Alun ääniä on, hämmästyttävää kyllä, Keijo Virtasen ja Jani Hirvosen alias Utonin ensimmäinen duolevy. Hämmästyttävää sikäli, että nämä jokseenkin samoissa musiikillisissa sfääreissä operoivat, erittäin ahkerasti levyttävät ja kaikenlaisia yhteisprojekteja pyörittelevät artistit eivät ole vielä tähän mennessä päätyneet kaksistaan saman "pöydän" ääreen.

Tämä pienten titaanien kohtaaminen onkin omiaan aiheuttamaan vahvoja ennakko-odotuksia. Sekä Keijo että Uton ovat omilla teillään sukeltaneet syvälle psykedeelisiin mielentiloihin ja siihen nähden on pettymys huomata, miten "turvalliselta" Alun ääniä loppujen lopuksi kuulostaa.

Levy on äänitetty muutaman päivän kuluessa ja musiikki tuntuu heti asettuvan hyvinkin kapeaan muottiin, josta kumpikaan musikanteista ei ole osannut tai halunnut irtautua. Keijon blues-sävyisen improvisaation ja Utonin murisevan, surisevan ja humisevan (ym.) psykedeelisen dronen yhdistelmä kuulostaa toki hyvältä, mutta jotenkin sen yhdistelmän odottaisi humahtavan jo ensiaskeleilla korkealle ulkoavaruuteen ja siitä vain ylemmäs, eikä pitäytyvän arkailevan vähäeleisissä makuuhuoneimprofiiliksissä.

Ehkä parhaimmillaan Alun ääniä on kompuroivissa "blues"-jameissaan, jotka tuovat mieleen Jandekin 1980-luvun vapaamuotoisen bluesin enemmän kuin mikään Keijon tahi Utonin aiempi äänite. Laahaavakin komppi voi olla tarttuva komppi.

Pettymys duodebyyttinä, sinänsä kelpo lisäys artistien mittaviin diskografioihin.