Luominen jäi kesken

Tomutonttu
Elävänä planeetalla
New Images
2011
12"

On tunnustettava, etten ole koskaan erityisemmin pitänyt Tomutontun musiikista. Mikä on sikäli hölmöä ja kummallista, että pidän Kemiallisista ystävistä erittäin paljon, eivätkä nämä Jan Anderzénin musiikilliset minät lopultakaan eroa toisistaan mitenkään erityisen merkitsevästi.

Kyse on ehkä siitä, että Tomutonttu on ollut makuuni aivan liian hyperaktiivista ja jäsentymätöntä tajunnanvirtaa, siinä missä Anderzén on Kemiallisissa ystävissä rajannut moniulotteiset ideansa enemmän tai vähemmän selkeämpiin raameihin.

Elävänä planeetalla on ensimmäinen Tomutonttu-levytys, joka on suonut minulle sekä nautintoa että ahaa-elämyksiä ja se on myös ensimmäinen Tomutonttu-levytys, jota kuunnellessa en tunne olevani auttamattoman eksyksissä.

Kemiallisiin ystäviin verrattuna Elävänä planeetalla on selkeästi elektronisempi tuotos, jossa rytmeillä on vahvempi funktio. Teknosta tuskin sentään voidaan tässä yhteydessä puhua, mutta biiteistä kuitenkin.

Kuten Kemiallisten ystävien upea Ullakkopalo, myös Elävänä planeetalla on eräänlainen kaleidoskooppi tai fraktaali; se muuttaa alinomaa muotoaan ja sen värikkäisiin kuvioihin voi zoomata äärettömyyksiin asti, paljastaen aina jotain uutta. Vaikka levysoittimessa olisikin vain kaksi eri kierrosnopeutta.