Lyhyesti pitkällä #17

Black Motor tulkitsee uusimmalla albumillaan Hoojaa (Kauriala Society, 2011, CD) Kusti Vuorisen sävellyksiä. Vuorisen käsiala kuuluukin levyllä vahvasti, mutta niin myös Black Motorin oma, erittäin tunnistettava soundi. Hoojaan yleisilme on kenties enemmän Vuorista, rauhallista ja hengellistäkin, ja villeimmät BM-tuuttaukset jäävät enimmäkseen uupumaan. Se ei pahemmin haittaa, sillä Hoojaa on erinomaisesti soitettua (ja svengailevaa) jazzia ja varsin kaunis levy, josta saattaa hyvinkin pitkällä juoksulla muodostua yksi omista Black Motor -suosikeistani. Jää nähtäväksi, kuultavaksi.

Tämän vuoden jos ei välttämättä parhaaksi, niin ainakin kiinnostavimmaksi Circle-julkaisuksi on osoittautunut arkistolöytö Giardino (Ruton Music, 2011, KAS), Verden kanssa tehty äänite vuodelta 2007. Circle on tunnetusti käynyt läpi monenmoisia metamorfooseja parin vuosikymmenen aikana, mutta yhtye on tietyllä tapaa aina tunnistettava, itsensä kuuloinen, tekivätpä sitten punkkia tahi ambientia. Giardinon kiinnostavin aspekti lieneekin se, ettei se kuulosta lähestulkoon laisinkaan Circleltä, edes Circlen ja Verden aiemmalta yhteistyölevyltä Towerilta. Mistään kuriositeetistä ei silti ole kyse, ei ei, sillä Giardino on makoisan huuruista musiikkia. Kasetin kaksi parikymmenminuuttista kappaletta eivät sisällä circlemäisiä riffejä tahi tiukkaa metronomikomppia. Enimmäkseen Giardino kaiketikin kuulostaa suurehkolta, rikkinäiseltä koneelta, jota joku käy välillä tönimässä uudelleen käyntiin, kunnes se lopulta uuvahtaa kokonaan. Siis toisin sanoen, surinaa ja huminaa ja natinaa ja sirinää ja kiroamista. Tai jotain sinne päin. I'm lovin' it.

Tänä syksynä kenties suurinta ilahtumista musiikin saralla on aiheuttanut Witch Christin nimetön kasettijulkaisu (Ikuisuus, 2011, KAS). Paremman tekemisen puutteessa keksin Witch Christin musiikille määritteen stonerdoommetsäfolk, siis toisin sanoen raskasta riffijyräämistä surisevan psykedeelisellä hämyotteella. Tämän vuodelta 2009 peräisin olevan äänitteen ovat iloksemme luoneet Kutomona, Kulkijana, Utonina ja Kanttoripoikana tunnetut muusikot. Tuhnuinen kasettisoundi on pisteenä iin päällä tälle takomiselle. Kasetin b-puolelta löytyy Haaren noisedroneteos "The Crowning of the Shadow", mutta nyt täytyy valittaen todeta, että sen kuuntelu on jäänyt kovin vähäiselle, kun mieleni halajaa aina uudelleen kelata sen ohitse ja kuunnella Witch Christia jälleen kerran.