Noitalinna huraa! - "Pikkuveli"

T. Toiviainen & Treble - "Silta"

UMF IV: Es, Islaja, Kemialliset ystävät @ Klubi, 3.8.2007

Six Organs of Admittance (& Friends) @ Dynamo, 1.8.2007

Tennessee Waltz

Black Motor
On Duty
Kissankusi Records
2007
CD-R

Päätin maaliskuisen Black Motor -keikkaraporttini sanoihin "Koska levy?" No, tässähän se, ei tarvinnut kauaa odotella. Kyseessä on kylläkin live-taltiointi, mutta mitäpä tuo haittaa.

Taannoista keikkaakin enemmän Black Motorin jazz kuulostaa näin levyltä kuunneltuna jossain määrin seksikkäältä musiikilta. Melko irstaalla ja hieman pahaenteisellä tavalla, tosin. Etenkin basisti Ville Rauhalan sävellys "Love Life" on sellaista musiikkia, että jos se olisi mies, se olisi vähän hikinen ja melko karvainen mies, joka sanoisi suunnilleen jotenkin näin: "hei beibi, sulta lähtee kohta pikkuhousut, halusit sitä tai ei." Sehän olisi tosielämässä aika ikävää, mutta musiikkina ns. hyvä homma.

On Duty on äänitykseltään säröilevä ja likainen, mikä korostaa musiikin seksuaalista puolta ja kuulostaa kyllä hyvältä, joskin kyllä myös loppua kohden turhankin resuiselta. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla Black Motoria sisäsiistimpänä studioversionakin.

Biiseistä kaksi on bändin omia ja näitten lisäksi kuullaan "Tennessee Waltz" -standardi, sekä Thee Headcoatsin "I'll Be Out of Here". Pirullista energiaa löytyy ja bändin ilmaisuhan on toimiva yhdistelmä free jazzia ja perinteisempää jatsia. Tästä on hyvä jatkaa.

Popcorn Party

Jaakko Eino Kalevi
Dragon Quest
Helmi levyt
2007
LP

Jaakko Eino Kalevin esikoisalbumi on varsin bipolaarinen. A-puoli sisältää kotikutoista elektropoppia, sellaista mitä oli albumia edeltävän ep:n perusteella odotettavissakin. Semmoista ihan kivaa, vähän hörhöä, ei mittää vakavaa.

B-puolella sen sijaan kuullaan (järjestyksessä) bossa novaa, ranskalaista unipoppia, jatsia ja reggaeta. Kaikki neljä biisiä ovat genrejensä tyylipuhtaita edustajia, jopa hämmentävän täydellisesti tehtyjä. Ja ne kuulostavat niin vaivattomilta: tekaisenpa tästä nyt tämmöisen jatsin, lienee J.E.K. ajatellut.

Alkuhuuman jälkeen b-puolen sulava taituruus kääntyy vähän itseään vastaan. Se alkaa kuulostaa hengettömältä, liian hyvältä ja helpolta. Kukin biisi on todellakin genrensä tyylipuhdas edustaja, jopa siinä määrin että ne alkavat kuulostaa jonkinlaiselta oppikirjamateriaalilta: "Reggae vasta-alkajille ja aloittelijoille". Ja silti, silti ne ovat myöskin yhtälailla kotikutoisia ja persoonallisia kuin levyn a-puolen elektrot. Jaakko Eino Kalevin viehätys on karkaavaa sorttia, vaikeasti määritettävää, mutta ihon alle käyvää. Ei voi olla tykkäämättä, eikä kyllä haluaisikaan olla tykkäämättä.

Battletoads explode in stereo

Steel Mammoth on jälleen uusi Jussi Lehtisalon hörhömetallipoppoo. Nuclear Barbarians (Ektro Records, 2007, CD) muistuttaa Krypt Axeripperiä sikäli, että imagonsa on 100-prosenttisen Metal, mutta musiikki jotain vaikeammin määriteltävää. Riffejä on, raskaitakin, mutta etenkin ep:n loppupuolella tämä on enemmänkin jotain blues-pohjaista rock'n'roll -musiikkia, metallia siinä mielessä kuin joku Led Zeppelin sitä oli. Mutta ei sekään kerro tästä levystä kaikkea. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua. Jos Lehtisalon hevifiksaatio välillä jo tuntuukin vähän aikansa eläneeltä, niin aina nämä levyt kuitenkin jossain määrin yllättää. NWOFHM-"skenen" musikantit ovat todellakin onnistuneet luomaan ihan omanlaisensa metalligenren, jotain joka on oikeasti uutta. Nostan hattuani.

En tiedä reggaesta ja/tai dubista oikeastaan mitään, tai en ainakaan kehtaa väittää tietäväni, mutta sen tiedän, että Profeetan ja Uuden maailmanuskonnon Hallusinogenesis (Helmi levyt, 2007, CD) asettui cd-soittimeeni oleilemaan melko pitkäksi aikaa. Ehkä vähän liiaksikin, sillä alkuhuuman jälkeen alkoi tulla pieniä väsymyksen merkkejä, tosin suurimmaksi osaksi Profeetan sanoituksia kohtaan. Ei niistä sen enempää ja todettakoon, että itse julistus kuulostaa edelleen mahdottoman hyvältä (ja joissain kohtia hämmentävän paljon Pekka Strengiltä...), kun ei jää liiaksi kuuntelemaan niitä sanoja. Muutenkin Uuden maailmanuskonnon elektroninen (kokoonpanona syntetisoija, syntetisoija, elektroniset rummut, syntetisoija, syntetisoija) reggae on kyllä nannaa. Aika synkkää menoa, kylläkin.

Tuomari Nurmio @ DBTL, 28.7.2007