Saimaan rannalla

Joose Keskitalo ja Kolmas maailmanpalo
Joose Keskitalo ja Kolmas maailmanpalo
Helmi levyt
2008
LP

Savonlinnalaisen Keskitalon levytetty tuotanto alkaa olla sellaisissa mitoissa, että uudesta tulokkaasta ei voi enää puhua. Kaksi ep:tä, kaksi singleä, livejulkaisu ja nyt järjestyksessään kolmas studioalbumi. Näytöt on annettu, armoa ei anneta eikä sitä pyydetä.

Kolmas maailmanpalo palaa sanallisen antinsa osalta ensimmäisen albumin, Luoja auta, vahvaan kristilliseen kuvastoon maallisemman kakkosalbumin, Kaupungit puristuvat puristimissa, jälkeen. Keskitalon kristilliset sanoitukset muistuttavat kuitenkin enemmän bluesin kaksijakoista synninteon ja lunastuksen kaipuuta tai vaikka wanhan virsiperinteen ankaraa moraalisuutta ("niinkuin tuhottiin Sodoma ja Gomorra/niin jälleen tuhotaan/ja ne nousivat meitä tuomitsemaan/teidän synti on suurempi") kuin mitään uuden gospelin pehmoluterilaisuutta. Kuolema on tällä levyllä vahvasti läsnä, jopa huolestuttavissa määrin, kun lähes kaikki levyn kappaleet aihetta käsittelevät; joko suoranaisesti lähestyvää kuolemaa ("Neljä hevosta ja hautajaissaattue", "Riivaajat", "Laita huoneesi kuntoon", "Herra, opeta minua kuolemaan", "Haudan lepoon") tahi yleisemmin ihmisen tuomiopäivää ("Näin unta yhtenä yönä", "Seitsenkertainen aurinko"). Pienenä vastapainona tälle raskaudelle on Keskitalo kirjoittanut uusimmalle levylleen myös kauneimmat balladinsa. "Mennään ajelulle" ja "Saimaan rannalla" saavat helpostikin miehen kyyneliin.

Musiikin osalta uusin levy jatkaa enimmäkseen edellisen levyn linjaa, joskin nostettuna vähintään toiseen potenssiin. Ensimmäisen levyn raaka ja silmille tuleva soundi on kaikonnut jo kauan sitten, mutta ei sitä ikävä jää, kun näitä fantastisia sovituksia kuuntelee. Avausraidan sähisevän sähköinen bluesbaaribändisoundi vaihtuu välistä minimalistisen hauraaseen akustiseen sooloon tahi laahustavaan lavatanssipikkaukseen. Päätösraita "Seitsenkertainen aurinko" on kuin teknoa rock-bändillä. Mustan ja valkoisen sulavaa synteesiä koko levy. Maailmanpalo-orkesteri (Arwi Lind, Petri Alanko ja Mikko Kankaanpää) on jokseenkin täydellinen rytmiryhmä Keskitalon oman kitaroinnin ja turpahöyläyksen ohelle.

Melkomoisen taivaallisia sävyjä saavuttava Joose Keskitalo ja Kolmas maailmanpalo on, yhtään liioittelematta, kertakaikkisen hieno saavutus. Uusvanha gospel-modernisminsa sopii myös meille pakanoille.