Sameassa vedessä

Selväpyy & Pyy pivossa (267 lattajjaa, 2007, CD-R) kuulostaa kovasti paljon joltain Avarukselta tai Kemiallisilta ystäviltä, kaoottista akustisten ja sähköisten äänten massaa, mutta kuitenkin erilaiselta. Se kuulostaa senlaiselta, että Selväpyy olisi löytänyt tiensä samaan musiikilliseen maailmaan kuin yllämainitut ryhmät, mutta aivan eri reittiä. Lopputulos on sama, mutta toinen. Tykkään yllättävän paljon.

Circle on viime vuosina vakiintunut jäsenistöltään, mutta muuttunut täysin arvaamattomaksi musiikkinsa suhteen. Julkaisutahtinsa on kiivasta ja poukkoilua on ollut herkullista seurata. Uusimpansa, Panicin (Ektro Records, 2007, CD) kohdalla on ollut ekaa kertaa pakko miettiä, että onko miehiltä karannut mopo lopullisesti käsistä vai ovatko he vain kerta kaikkiaan jollain korkeammalla luovuuden tasolla; sellaisella, jota tavallinen kuolevainen ei voi käsittää. Synkistelykannet, taas uudet nimet pojilla, tarrassa sanotaan että "Finland speed-kraut pioneers". Levy alkaa muutamalla Miljard-henkisellä ambient-biisillä, tosin isommalla 70-lukulaisella kosmische-soundilla. Sitten ryntätään kuusi biisiä noin seitsemään minuuttiin. Hc-Sweetheartia, rääkymistä, pam pam. Rättö vetää syntikalla ihan omia juttuja. Sitten reilut kymmenen minuuttia aaltoilevaa, monotonista dronea ja sen perään reilut kymmenen minuuttia kuplivaa, vähäeleistä jammailua. Levy on ohi, mitä hittoa oikein tapahtui? En tiiä, mutta tulispa taas pian uutta.

Enpähän aio nyt enempiä paneutua levyn historiaan, siitä voitte lukea muualta; totean vain lyhykäisesti, että Matti Järvisen Matin levy (Rocket Records/Kreegah Bundolo, 2007, CD) on hieno uudelleenjulkaisu. Ei se aina ole just jetsulleen rokkia minun makuuni, mutta pidän kuitenkin jokikisestä biisistä varsin paljon. Niissä on persoonallisuutta ja rakkautta musiikintekoa kohtaan. Positiivista musiikkia.