Monday, March 26, 2007

Lyhyesti pitkällä

Pharaoh Overlordin Live in Suomi Finland (Vivo Records, 2007, CD) on muhkean kosminen spacerock-eepos viimevuotiselta Kipsarin keikalta. Lehtisalon, Leppäsen ja Westerlundin lisäksi mukana olivat Julius & Pekka Jääskeläinen sekä Faustin Hans Joachim Irmler. Perhanasti riffejä ja ulkoavaruutta; kuin vieroitushoidossa käynyt 70-luvun alun Hawkwind. Ihanaa.

Robert Frippin soololevy Exposure (DGM, 2006, 2CD) on uudelleenjulkaistu mukavannäköisenä pahvikantisena gatefold-näköispainoksena. Ykköslevyltä löytyy alkuperäinen vuoden 1979 julkaisu, kakkoslevyltä vuoden 1985 uudelleenjulkaisu sekä vielä jokunen vaihtoehtoinen versio eri biiseistä. Jokainen kiinnostunut voinee lukea tarkemmin noiden kahden julkaisun välisistä eroista jostain muualta (vaikka tän levyn mukana tulevalta vihkoselta, jossa on vieläpä paljon kivei kuvei). Siit'on aikaa kun tämän levyn viimeksi olen kuullut ja kyllä se toimii edelleenkin. Turhalti poukkoilee tyylistä toiseen (new wave, Crimson-proge, frippertronics jne.) mutta kyllä se kumminkin kasassa pysyy. Ihan kelpo setti, tämä.

Plain Riden parin vuoden takainen esikoisalbumi jäi minulle jotenkin vieraaksi, en päässyt siihen sisälle kovasta yrittämisestä huolimatta. Uusimpansa, Strange Trialin (Ektro Records, 2007, CD) tarina on toinen. Sen toivorikas, valoisa tunnelma koskettaa, korottaa mielialaa, kuulostaa hyvältä aurinkoisena kevätpäivänä. Se on ajattoman kuuloista ja luontevaa rock-musiikkia, jota ei nykypäivänä tehdä yhtään liikaa. Ei mikään napakymppi minulle vieläkään kaikesta huolimatta, mutta jos vaan Westerlund ja kumppanit jaksavat painaa duunia, niin Plain Ridesta voi hyvinkin tulla vakavasti otettava kilpailija Jolly Jumpersille Suomen (maailman?) parhaana rock-bändinä.

2 comments:

Jaakob said...

No mutta kyllähän Exposure on kaikkien aikojen albumeita. Monipuolisuus ja pop-idiomin sisässä poukkoilu on nimenomaan levyn vahvuus sen vetäessä loogisia janojaan eri tyylisuuntien väleistä. Tai sitten kuuntelen sitä turhan voimakkaalla anal academica -asenteella.

Ville Moskiitto said...

Jesh, oot kai oikeessa tuosta poukkoilusta, mutta mä en oo vaan koskaan oikein ihastunut sellaiseen tyyliin. Joko se tuntuu just pelkästään poukkoilulta tai sit liian tietoisen älylliseltä ratkaisulta. Tulee rikkonaisen tuntuisia albumeja sillain, mun mielestä.