Pori

Janne Laine
Janne Laine
Karkia Mistika Records
2007
CD-R

Joskus sitä huomaa nauttivansa suhteettomankin paljon musiikista, jossa ei ole mitään erikoista. Ja levyistä, jotka tulevat ns. puun takaa, kuten tämä Janne Laineen esikois-ep. Jotain harhareittiä pitkin päädyin taannoin Laineen myspace-sivulle kuuntelemaan paria biisiään (vähän niinko joskus ennen muinoin olisi saattanut radiosta kuulla), olin tykkäävinäni ja sitten jo Karkia Mistika julkaisikin tämän levysen. Nyt se on tässä ja sitä on kuunneltu. Ja tykätty.

Kuten sanottu, sinänsä melko tavanomaista musiikkia. Laulaja/lauluntekijä -tyyppistä, kenties, koska Laine laulaa, soittaa akustista kitaraa ja kirjoittaa biisinsä itse. Mitä se sitten kertoo? Tiiäppä häntä. Laulajana Laine on omimmalla äänellään laulaessaan "onhan näitä kuultu" -tasoa, parhaimmillaan yrittäessään liikaa, jolloin hänestä sukeutuu jonkin sortin persoonallinen eksentrikko. Se vaan vielä heittelee vähän liikaa noitten kahden ääripään välillä.

Biisit tahtovat kuulostaa alkuun hieman hengettömiltä, mutta kaikista löytyy lopulta jotain kiinnostavaa (mutta kyllä niille laahaaville lähdöille tarttis silti tehdä jotain). Eikä se kyllä tunnu yhtään haittaavan, että levyllä Lainetta säestävät Magyar Possen Salmi, Sippola ja Mahlamäki (plus Lowlife Rock'n'Roll Philosophersin Noora Tommilla taustalaulajana).

Päällimmäisenä levystä jää mieleen ajatus, että tästä voi vielä kehkeytyä jotain todella hyvää. Vielä ei ihan olla siellä asti, mutta hitsi, odotan jännityksellä, että mitä seuraavaksi. Ep:n päättävä "Night by the grave" on jo, sanoisinko, tolkuttoman hyvä biisi. Laineen kitara soi kevyellä köyhän miehen Django Reinhardt -jatsikompilla, laulu kihahtaa kituvaan nasaaliin, Sandra Mahlamäki säestää itkuviululla ja jengi läpsyttää tahtia reisiin. Lisää tämmöistä ja olen myyty.